Ylioppilas, Karhulan Lukio 1990
Muotoilija, Kouvolan muotoilu instituutti 1996
Medianomi 1997
Arkkitehti, Helsingin teknillinen korkeakoulu 2006

Kaavoitusarkkitehti, Kotkan Kaupunki, kaupunkisuunnittelu

Lapsuus Karhulassa kulki poikamaista latuaan. Jo nuorena isoveljeni valitsi muusikon uran ja samassa imussa lähdin itsekin kulkemaan. Rauhalan koulun musiikkiluokkien silloinen erittäin korkeatasoinen kuorotoiminta kehitti korvaa ja Pellavan Riston ohjaamana lapset saivat kouraansa kuka minkäkin vaskipuhaltimen. Itse valitsin huilun, koska en halunnut kantaa painavaa soitinlaatikkoa. Ensimmäinen orkesteri koulun ulkopuolella oli Karhulan Läntisen Ty:n soittokunta Esko Juutilaisen johtamana. Kotkanseudun musiikkiopiston aloitin 1982 Pekka Lappalaisen ohjauksessa.

Asiat tulivat oikeassa järjestyksessä lapsen musiikillisen kehityksen kannalta, kun ala-asteen kuorolaulu ja puhallinmusiikki saivat rinnalleen sähköisen orkesterisoiton yläasteen myötä. Maininnan arvoisia ovat ainakin lattari- ja rockorkesteri Kiiltomato sekä kansanmusiikkiorkesteri Los Hombres. Varusmiespalveluksen suoritin 1991 Puolustusvoimain Varusmiessoittokunnassa. Tämän jälkeen musiikillinen urani koki voimakkaan uinahduksen. Musiikin rinnalla oli koko elämäni kulkenut käsillä tekemisen -palo, joka vei voiton. Opinnot veivät kuvataiteiden, muotoilun ja arkkitehtuurin pariin ja soittaminen jäi vuosiksi.

Vuonna 1999 päädyimme haitaristi Mika Huusarin kanssa järjestämään yhteisen konsertin. Paikaksi valittiin Haukkavuoren vesitorni ja teemaksi Georg Otsin levyttämä tuotanto. Tämä konsertti käänsi uuden lehden elämässäni. Musiikki palasi takaisin ja nyt tärkeämpänä, kuin koskaan. Olen esiintynyt tästä lähtien useassa eri kokoonpanossa Suomessa ja Pohjois-Euroopassa. Huilun rinnalle on noussut laulu, joka on antanut syvyyttä ja monipuolisuutta esityksiin. Pitkään tehty työ Suomenlahden kulttuurialueen musiikin parissa johti Suomen Viroyhdistysten liiton ansiomerkin myöntämiseen 2011.

Perinteisen talon kivijalassa on neljä kulmaa ja musiikki merkitsee minulle niistä yhtä. Perhe ja arkkitehtuuri ovat kaksi muuta ja neljättä en edes vielä tiedä. Oikeastaan en näe suurtakaan eroa arkkitehtuurin ja musiikin välillä. Instrumentilla, jota osaat käyttää, täytetään tyhjä tila: valkoinen paperi, tyhjä tontti tai äänetön konserttisali. Huippumuusikkoa minusta ei tule, mutta elän musiikin kautta ja siksi se on irrottamaton osa kaikessa, mitä teen nyt ja tulevaisuudessa.